Perheeseemme kuuluu myös kolme kissaa, rodultaan kaksi on Venäjän Sinisiä ja yksi aivan tavallinen Kotikissa. Kissainnostus sai alkunsa syksyllä 2010. Asiasta oli puhuttu jo aiemmin, Pekka kun oli sitä mieltä että tällaiseen taloon kuuluu kissa. Tiellä oli kuitenkin muutama este; Ensinnäkin Pekka on kissoille allerginen ja esimerkiksi pitkäkarvaiset kissat saavat heti kurkun ja silmät kutiamaan ja nenän menemään tukkoon. Toiseksi, Larakin on allergiatestien mukaan allerginen kissanhilseelle. Se on myös elämänsä aikana oppinut, että kissoja on todella hulvatonta jahdata. Kolmanneksi, minä en ole mikään kissaihminen. Ennen olin sitä mieltä että kissoista ei ole kerrassaan mitään iloa! Ja kuinka väärässä olinkaan!
Lopullinen tönäys kissa-asiaan oli sisälle eksynyt päästäisen poikanen. Nyt se kissa hommataan!
Minä halusin ehdottomasti rotukissan. Halusin sen samoista syistä kuin haluan rotukoiran: Haluan, että kasvattaja on paneutunut jalostamaan kasvattiensa terveyttä ja luonnetta, ja että vanhemmat on valittu tarkoin. Haluan maksaa pennusta ja luottaa siihen että se on asiallisesti madotettu, käytetty eläinlääkärillä tarkastettavana, mikrosirutettu, rekisteröity ja rokotettu. Haluan pennun joka on kasvanut sisällä keskellä elämää ja ihmisiä. Venäjän siniseen ihastuin jo 2000-luvun alussa kun teimme maaseutuyrittäjätutkinnon aikaan esitelmän kissarodusta. Silloin valitsin Venäjän Sinisen, ja valinta oli helppo nytkin =) Kolmas tulokas saapui perheeseemme hieman eri syystä ja sen tarinan näette alempaa.
Blue-Evenfalls Konstantin "Osmo" s.
25.7.2010
Osmo tuli meille Oulusta syksyllä 2010. Mukana pentua hakemassa oli henkilökohtainen kissa-assistenttini Iida. Kissankuljetuskoppia ei silloin tietenkään ollut, vaan pentu laitettiin Evan isoon kankaiseen boxiin. Puolessa välissä kotimatkalla piti pysähtyä syömään ja samalla tutkimaan tuliko pentu varmasti mukaan. Se nimittäin majoittui vällyjen alle ja nukkui siellä hiljaa koko pitkän matkan. Pekka sai valita kissanpennulle nimen ja ensin yritin hieman protestoida valintaa, mutta eihän siinä enää mikään auttanut. Osmo teki suurimman työn koirien kanssa kouluttaessaan niistä kissaystävällisiä. Ensimmäisen viikon se asusti lähinnä sohvan tai sängyn alla ja sähisi kuin villipeto jos koirat ajattelivatkaan katsoa lähempää uutta tulokasta. Nyttemmin tilanne on rauhoittunut ja lauma elelee sulassa sovussa. Osmo on reipas nuori mies, joka pitää paijaamisesta kun se sille sopii, on utelias ja kovasti mukana talon touhuissa. Se on aktiivinen ja leikkii mielellään, usein ilmaisee itseään ääntelemällä. Pitää erityisesti saunomisesta.
Bessemjanka's Nikodim "Niilo"
s.12.12.2010
Niilo tuli meille Osmon kaveriksi alkukeväällä 2011. Osmo oli pentuna kovin villi, ja leikkikaverin puutteessa paini Evan, pienen 25-kiloisen belgialaisen kanssa. Leikit näyttivät sen verran hurjille, että aloimme harkita kissakaverin ottamista. Tulevaisuudelle oli kaksi vaihtoehtoa: Joko Osmo purkaisi energiaansa kissakaveriinsa, tai sitten meillä olisi kaksi nuorta kissaa kaivelemassa multia kukkaruukuista ja kiipeilemässä verhoissa. Tällä kertaa aistin pientä epäuskoisuutta kun laitoin Iidalle tekstiviestin: "Lähetäänkö viikonloppuna hakemaan kissanpentu?!" Niilo haettiin Mikkelistä. Matka meni hyvin, ja nyt kotiutuminenkin tapahtui parissa päivässä. "Veljekset" ovat hyviä kavereita ja viettävät paljon aikaa yhdessä. Myös Niilo tulee koirien kanssa hyvin toimeen, varsinkin Lara usein tönii hellästi nenällään Niiloa ja lupsaisee muutaman kerran päästä niin että koko kissa kastuu. Niilo on hieman Osmoa arempi, ja tekee katoamistempun jos tulee vieraita joista se ei pidä. Niilo nauttii myös saunomisesta ja tulee usein illalla sohvalle syliin telkkaria katselemaan.
"Väinö" S.25.7.2011
Väinön tarina onkin sitten omaa luokkaansa. Se on löytökissa, joka tuotiin Hiskinmäelle. Jostain syystä pieni likainen otus kiinnitti huomioni ja jäi mieleeni pyörimään. Niinhän siinä sitten kävi, että muutama päivä myöhemmin huomasin sen saman likaisen otuksen majailevan kodinhoitohuoneessamme. Väinö reipastui nopeasti ja tulee hyvin toimeen talon muiden eläinten - ja ihmisten kanssa. Ihmisiä se luottaa vähiten. Edelleen se saattaa lähteä karkuun, jos kävelee sen luo ja yrittää ottaa syliin. Toisaalta huomaat sen hypänneen syliisi, jos istahdat keittiön pöydän ääreen. Tai löydät sen mahasi päältä, jos torkut sohvalla. Silityksistä ja rapsutuksista saat palkaksi kovaäänistä turinaa ja puskemista. Ruokaan Väinö suhtautuu menneisyydestään johtuen pakkomielteisesti; Se syö vaikka kuivia leivän kannikoita tai eväsleivät pusseineen päivineen ja saat varmasti pienet naskalit sormeesi, jos yrität astua Väinön ja ruuan väliin! Lue koko Väinön tarina tästä.
