15.5.2012   Tähyilyä

Tänään oli Selinan operaatioaika, tarkoitus oli poistaa vinkulelu masusta ja jos ei anestesia veny liian pitkäksi, myös steriloida samalla. Tapahtui vaihtoehto, jota en ollut osannut edes ottaa huomioon, eli lelu oli kadonnut mahalaukusta! Oksentanut se ei sitä ole, kakkojakin olen tähyillyt, joten ilmeisesti mahan suolahapot ovat tehneet tehtävänsä ja lelusta on päästy! Niinpä Selina steriloitiin tähystämällä, potilas vinkuu tällä hetkellä alakerrassa, kun jätin sen tuonne portin taakse "nukkumaan". Omasta mielestään vastahan se heräsi =) Suosittelen lämpimästi aikaista tähystyssterilaatiota kaikille nuorille koirille / pennuille; haavat ovat 1,5cm ja 1cm ja koira on jo melkein oma itsensä. Hieman väsyneempi kuin yleensä opiaateista johtuen ja kauluria ei ole vielä ainakaan tähän mennessä tarvinnut. Ei minkäänlaista merkkiä leikkauksen jälkeisestä kivusta. Ihanaa!

Torstaina Evan kanssa Orivedelle hakupäivään, Jee!

12.5.2012   Aivan sikahyvät maastotreenit taas tänään!

Tänä lauantaina hakuiltiin toista kertaa tuossa meidän takametsässä, nyt kun viimein sain kysyttyä metsänomistajilta luvat niiden käyttöön. Eva on (Seran hienojen neuvojen ansiosta) esineruutukuurilla, joten se ei hakumetsään päässyt ollenkaan. Sen sijaan pikkusisko loisti taas! Parin aiemman nenänkäyttö-tuuliharjoituksen jälkeen tehtiin tänään perinteisempi harjoitus, mutta aika vaikeana. Kaksi ukkoa meni kunnolla piiloon etukulmiin valmiiksi, ja avuksi otettiin vain äänet. Selina lähti reippaasti ja etsi ja löysi. Seuraavat kaksi ukkoa lähtivät metsään yhtä aikaa, ja lähdön jälkeen koitin peitellä pennun silmiä kunnes ukot maastoutuivat. Taaskin mentiin varmasti ja vauhdilla ja ukot saatiin keskilinjalle. Kolmas pari sama homma, katsellaan kun ukot menevät ja sitten silmät kiinni. Vitosukko jää suht lähelle ja löytyy helposti. Kutonen on kaukana roska-astiassa. Sieltä otamme ääniavun. Pentu lähtee reippaasti, mutta matkaa on reilusti 50 metriä ja usko loppuu kesken. Otetaan uudestaan ja vielä kerran, ja sittenhän se roskis jo löytyykin! Yhtään ei pieni hätkähdä "tyhjistä pistoista" vaan on heti lähdössä hommiin kun ukko pöntöstään huutelee. Voi että minä olen niin ylpeä!

Evan kanssa siis ruutuiltiin: 50X50 alue, itse olin tallaamassa. Neljä esinettä, vieraita ja en tiedä paikkoja. Kaksi haetaan täydellisesti ja palkkana Jolly-pallo. Sitten koira autoon ja hakureenien lopuksi Eva uudestaan paikalle ja tarkoituksena löytää loput kaksi. Yksi tulee hienosti! Sitten lähettelen muutaman kerran ja koira työskentelee hyvin. Paristi menee takarajasta yli, ja kerran kutsun mielestäni alueen ulkopuolelta ison kiven luota takaisin. Lähetän vielä, ja lähteminenkin alkaa olla jo vähän nihkeää. Kysyn tovereilta mistä lähettäisin, ja masennuksekseni saan kuulla kutsuneeni koiran pois esineeltä ja eihän se nyt enää sinne mene uudestaan. Paula kävelee esineen luokse ja tulee pois. Ei auta - Eva ei etene enää sinne asti. Jätän koiran istumaan ja käyn itse esineen luona ja vaihdan sitten vähän lähetyskohtaa. Koira lähtee työskentelemään hyvin, löytää esineen ja tuo sen minulle. Palkkana aamuruoka kissan pussiruualla höystettynä ja Jolly-pallo. Mitä tästä TAAS opimme? Ohjaaja turpa kiinni ja anna koiran työskennellä :(

8.5.2012  

Väliaikatiedoista kiinnostuneille; lelu on edelleen masussa ja koira voi hyvin =)

Selinasta paljastuu pikkuhiljaa erittäin lupaava pieni hakukoiran alku. Ihmisiä se rakastaa luonnostaan, ahneempi ei paljon enää voisi olla ja nenänkäyttökin tuntuu onnistuvan helposti. Kyllä nyt elämä hymyilee, kun pääse treenaamaan mukavassa porukassa, kevät on tullut ja kesälomakin lähestyy!

Mikäs ihmeen positiivisuuspuuska tämä nyt oli?

2.5.2012   Silmä mustana ja oksennusta pitkin pihoja

Eli Vappua on siis vietetty? No sitäkin, mutta ei ehkä niin, kuin otsikosta voisi päätellä. Vappuaatto meni Pekkaa, Ollia ja Topiasta kuskatessa. Pojat olivat Lutakossa In Flames:ia katsomassa ja me Annen kanssa höpöteltiin keikan ajan tyttöjen juttuja. Vappupäivänä suuntasin Tikkakoskelle hakureeneihin kera belgialaisten. Reenit meni erittäin hyvin ellei täydellisesti, mitä nyt Kirsin groenendael Rutja hujautti minua tassulla silmäkulmaan. Näyttäähän siihen pieni mustelma muodostuvan. Kunhan ei nyt koko ympärys mustuisi =) Treenien jälkeen keksin ottaa vielä Evalle yhden esineen tuonnin ja valitsin Jaanalta pienen vaaleanpunaisen koiravinkulelun. Eva nosti ällöttävän lelun varovaisesti kulmahampaiden välissä ja taisi matkalla pudottaakin kertaalleen. Mutta toi lelun kuitenkin. Ajattelin sitten kokeilla myös pennun reagointia esineeseen. Jätin lelun maahan ja nostin Selinan autosta lelun lähistölle. Se alkoi heti nuuskiskella ja löysi lelun. Kehuin kamalasti ja peruuttelin kauemmaksi, jotta se lähtisi lelua minullepäin kiikuttamaan. Selina jäi kuitenkin vain raivokkaasti vinguttamaan lelua paikalleen ja ajattelin, että olipas se nyt kiva lelu. Rupesin kaivelemaan makupaloja taskusta, että vaihdan lelun niihin, mutta nappulat käteen saatuani huomasin, ettei ole enää mitään mihin vaihtaa! Vinkukoira oli kadonnut vatsantäytteeksi! Hetkellisen hämmennyksen jälkeen hyppäsin autoon ja aloin kehitellä toimintasuunnitelmaa. Koira pitää saada oksentamaan. Suolalla? Se on niin epävarmaa... Vetyperoksidilla? Mistäs sitä nyt tähän hätään Vappupäivänä? No, Hirpparin apteekki kai päivystää. Lompakko? No kotona tietysti. Löysin ihmeen onnenkantamoisella vitosen setelin kolikkolaarista ja numerotiedustelun avustuksella soitin apteekkiin kysyäkseni löytyykö sieltä vetyperoksidia ja maksaako se yli 5€. Vastaukset olivat kyllä ja ei. Siispä ajelen Hipalle ja jatkan siitä kotiin. Kotona punnitsen koiran, syötän sille mahantäytteeksi helposti oksennettavaa toipilasruokaa, lasken annostuksen ja poistun takapihalle litkua pennulle syöttämään. Se hoitaa hommansa ja pentu oksentaa hienosti useita kertoja - mutta ei vaan sitä pinkkiä koiraa!

Tänään Hiskinmäellä tähystimme ruokatorven ja mahalaukun ja siellähän se koira kellittelee masussa! No missäs muualla... Yrityksistä huolimatta hännäntyngästä ei saatu tarpeeksi tukevasti kiinni, jotta koira olisi saatu ulos. Siellä se nyt jatkaa oleilua. Seurataan tilannetta ja toivotaan parasta. Rouva Storzilta tilattiin uudenlainen vierasesinekori tällaisia tilanteita varten, ja voihan se olla, että sitä vielä päästään Selinalla testaamaan.

Tämän tarinan opetus? Pidä aina vetyperoksidia kotona! Koiran oksetus 3%:lla liuoksella: 1-2ml/kg 1-3x10min välein.

Ja mikähän noita korvia muuten vaivaa?

21.4.2012   Pekka poikien riennoissa

Pekka lähti saunailtaan Äänekoskelle, ja minä vietän täällä lauantai-iltaa villisti sivujani päivittelemällä. Koirat on reenattu tältä päivältä, pentu hiljeni juuri omalle puolelleen. Juoksukoulussa on tänään vapaapäivä, huomenna taas juoksennellaan. Terhi tulee kohta käymään poikien kanssa ja illalla sitten lähden hakemaan Pekan kotiin. Jännittävää, eksyyköhän se Kallioon tanssahtelemaan? Se oli kyllä ihan mainio paikka, ainakin meidän mielestä kun tässä muutama viikko sitten Tuomaksen 3-kymppisiä juhlittiin. Toivottavasti pojilla on mukava ilta =)

3.4.2012   Pääsiäisen aika

Uskomatonta miten pitkällä kevät jo on! Aivan mahtavaa, kun aurinko paistaa ja maata on jo lumen alta näkyvissä. Paitsi tietysti Suomen Lapissa Tampereella, jossa lunta tuli 20 senttiä lisää... Viime sunnuntaina aloitimme hakutreenikauden, ja molemmat belgialaiset pääsivät hakumetsään. Eva teki hienot ilmaisu- ja palkkausharjoitustreenit ja Selina keskittyi makupalojen perässä juoksenteluun. Tässä kuvasaalis meidän kävelyltä hangilla. Kiitos Pekka kärsivällisestä kuvauksesta =)

16.3.2012   Elämiseen totuttelua

Tiistaina haimme kotiin pienen Selinan. Ensivaikutelma on hyvä, pentu on rauhallinen ja tasapainoinen, iloinen, rohkea ja kontaktihakuinen kaveri, joka leikkii ja taistelee jo hyvin ja on ahne. Siis ainakin tässä vaiheessa kaikkea, mitä toivoimme ja tilasimme. Sen lisäksi se on hyvin itsepäinen ja erittäin kovaääninen - nämä ominaisuudet tulivatkin kaupanpäälle =) Viime yönä pentu sai jäädä yksinään nukkumaan huoneeseensa. Ensimmäisen yön nukuin sen kanssa pentuhuoneen lattialle, toisen yön lattialla heti portin takana ja nyt siis jo palasimme makuuhuoneeseen. Ihan hirveästi ei tullut levättyä, aikamoisen metakan Selina onnistui pitämään mutta aamu saapui kuitenkin. Viimeisin metelöinti loppui kuuden aikaan, jolloin hetken odotettuani kipitin piakisesti päästämään terrorin vapauteen. sellainen olo tuli, että muutama valvottava yö on vielä edessä. Mutta ihana se on!

Huomenna revanssi Varkaudessa, toivotaan että meistä edes Lara saisi levättyä kunnolla...

Tässä vielä Selinan 7-viikkois keittiöhömpsöttelyä, Väinö myös vähän auttaa:

9.3.2012   It's lomatime lomatime lomatime JEE!

Tänään olin viimeistä päivää töissä ja nyt siis virallisesti talvilomalla! Kyse on viikon pituisesta työtauosta, ei siis mistään lekottelumaratonista. Koska olen viimeksi lomaillut viime vuoden tammikuussa ja silloinkin uskoen, että työt loppuvat kun töihin palaan, tämä tuntuu ihan mukavalta =) Äsken makailin sohvalla ja katselin Huippumalli haussa -ohjelmaa. Käväisi jo ajatus mielessä, että onneksi ei ole lomaa kovin usein - voisi alkaa pidemmän päälle tylsistyttää. Mutta nyt vaan laiskottelen ja ulkoilen - en muuta.

Tässä vielä yksi otos pimeistä hommista, eli hämäräkuvausharjoite. Eipä siinä juuri ole mittän ideaa mutta onpahan kuva kumminkin =) No niin onkin kohinaa kun unohdin säätää ISO-arvoa. So what!

19.2.2012   Laralle vihdoin ensimmäinen ykkönen avoimesta! 

Eilen lähdimme aamulla Laran kanssa puoli seitsemän aikaan ajelemaan kohti Varkautta. Ohjelmassa olisi tokokoe. Lara osallistuisi kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen kokeeseen, tokon avoimeen luokkaan. Ensin poikkesimme Kuikassa poimimassa kyytiin kuvaajan ja tukihenkilön, Serafiinan. Siitä jatkettiin Vihtavuoreen hakemaan Annaa ja Nelliä, päivän toista koekoirakkoa. Fortti oli huollettu matkaa varten; jarrut on korjattu, kulkupeli katsastettu ja alla aivan uuden uutukaiset talvikumit. Matka voi alkaa!

Saavuimme Varkauteen koepaikalle kymmenen aikoihin, meidän luokka olisi ensin ja alkaisi ohjelman mukaan klo 11. Siis hyvin aikaa valmistautua. Menin ilmoittautumaan, kello oli tässä vaiheessa ehkä 10-15 yli. Kuinkas ollakaan, minulle kerrotaan, että luokkamme aloittaa viimeistään puolelta. No paniikkihan siitä sitten tuli. No, ajoissa oltiin kuitenkin kehässä. Ensimmäisenä aloitetaan paikallamakuulla, jossa koirat jäävät riviin makaamaan ja ohjaajat poistuvat sermin taakse. Aika on kolme minuuttia. Tämän on meidän kompastuskivemme, Laraa kun saattaa häipyä paikalta jos jännitys käy sille kestämättömäksi. Kun kolmen minuutin kuluttua saimme luvan palata koirien luo, ja nään Laran makaavan edelleen kauniisti rivissä muiden kanssa, on se niin hieno hetki että meinaa itku päästä! Silloin ajattelen, että menköön miten vaan, minä olen tyytyväinen ja ylpeä koirastani ♥

Pienen tauon jälkeen jatketaan liikkeillä, Lara on kolmantena vuorossa. Pientä jännitystä on toki havaittavissa, koira läähättää lähes koko suorituksen ajan. Ainostaan kaukokäskyissä on oma iloinen itsensä, ja se kostautuu sitten hieman epäpuhtaana asentojen vaihtona. Kaiken kaikkiaan olin aivan älyttömän tyytyväinen Laran suorittamiseen, se jaksoi hyvin panostaa jännityksestä huolimatta. Lara ansaitsi varmasti tuon ykköstuloksensa, ja astuimme askeleen lähemmäs haavetta koulutustunnuksesta TK2! Nyt vaan seuraavaa koetta katselemaan =D

Suorat videolinkit (vanhoistakin) kokeista lisätty koirien omille sivuille.

12.2.2012   Paljon Onnea Eva 4 vuotta!

Ja Jukka ja Tatu ja ketä kaikkia tänä hienona päivänä olikaan syntynyt! Onnea kaikille tasapuolisesti =)

Pieniä uudistuksia tehty sivuille ja kävijälaskuri lisätty myös.

11.2.2012   Enää kuukausi koiranpentuun!   ♥♥♥

Välillä sitä asiaa jopa pystyy olemaan miettimättä =) Eli syntyihän niitä tarpeeksi, yhdeksän kaikkiaan, joista viisi narttuja =) Että ehkä niistä yksi kappale tänne Saarijärven perukoille muuttaa. Sitä odotellessa ja huonetta sisustellessa...

Laralla on ensi viikonloppuna tokokoe Varkaudessa. On ollut niin kovat pakkaset muutaman viime viikon ajan, että reenamiset on ollut todellakin minimissä. Täytyy nyt sillä mielellä sinne ajella, että katsotaan miten käy ja selvitetään milloin kannattaa mennä uudestaan =) Onneksi reissuun lähtee hyvät tukijoukot.

Evalla on taas jalassa haava. Edellinen tuli 26.11 ja sitä paranneltiin ihan sikakauan! Nyt se torstai-aamuna kävi äkkiä tuossa tontinlaidalla paskalla, kun oli niin kylmä, ettei lenkille tarettu ja takaisin tullessa ontui. Minä luulin ensin, että siihen kävi kylmä, mutta kyllä se tarkemmin katsottuna oli jalkansa jonnekin raapaissut. Sama jalka kun viimeksi, nyt ainoastaan hieman alempaa. Hieman ranteen yläpuolelta ylöspäin suuntautuva kuutisen senttiä pitkä pinnallinen viiltohaava. Liimattiin sitä vähän läjään töissä, mutta kauluriahan se taas tarkoittaa. Onneksi se ei itse siitä välitä yhtään, siis kaulurista. Mutta lenkkeilyn vapaana saa unohtaa. Käveltiin me tänään viitisen kilometriä remmissä, samoin eilen. Mutta eihän se ole sama tietenkään. Onko kaikkien muidenkin belgit yhtä pöllöjä nuolemaan pikkuruisiakin vammoja niin kuin tuo meidän yksilö?

Aloitin viime viikolla kamerakurssin. Ekalla kerralla ei paljon vielä irronnut mutta tällä viikolla jo jotain. Olen jo vähän rohkaistunut kokeilemaan noita säätöjä. Tänään aamutreeneissä kun odottelin Annaa paikalle testailin vähän valotusta. Koska Lara on suunnilleen musta, ja hanki valkoista, on se ainakin minulle hankala yhdistelmä. Niinpä heitin mustan nahkahanskani maahan ja otin siitä testikuvia. Tietenkin sellainen hiihtäjä hiihteli ohitse ja tuijotti minua kummissaan: Ottaa nyt zoomiputkella kuvia hanskasta maassa! Teki mieli huutaa että "Ootko hiihtomiehiä? No suksi sitten....")

Hei! Nyt on muuten vanhemmat kuulumiset järkätty kahteen linkkiin ihan tämän sivun alalaitaan.

23.1.2012   Haavisto pressaksi!

Vitsi vitsi, haittaaks se? Eilen kävin ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämässä! Kyllä tuli tärkeä olo siitä. Pekan kanssa häkellyttiin jo siinä vaiheessa kun piti valita oikea pöytä, minne mennä ilmoittautumaan. Pöytien ympärillä oli aakkoset, ja mä ehdin jo miettiä että menen pöytään T niinku Tarvaala. Pekka taas ilmoitti itsensä nimellä Pekka Rauhala, eihän sieltä sellaista löydy, vaan Juha-Pekka onneksi löytyi.

Meille tulee ehkä koiranpentu! Odotellaan syntyväksi ihan näinä päivinä, toivottavasti siellä jo paraikaa ulostautuvat. Katsotaan nyt miten käy! Pekka lupasi että saan tilata vaaleanpunaisen niittipannan heti kun pennut on syntyneet ja narttuja tullut tarpeeksi. Oikein kun täällä huutelee, ehtii kaikki mennä vielä pieleen. Ja se on muuten huttua että pessimisti ei muka pety!

Larankin ilmoitin tokokokeeseen Varkauteen, pitäisi yrittää senkin kanssa jaksaa treenailla mutta huonolta näyttää. Armonaikaa olisi helmikuun puoleen väliin asti. Saa pitää peukkuja!

Tässä meidän lenkkikaverit Cero ja Rico, Merjan ja Topiaksen sheltti-herrat:

Vanhemmat kuulumiset löydät täältä:          2008-2009          2010-2011